Sunnuntai-iltapäivä. Lepoiltapäivä. Aamupäivällä teimme pikasiivouksen, kun ei ole aikaisemmin ehtinyt. Olimme nimittäin liikkeellä koko lauantain. Oli Emmabodan markkinat, mutta markkinahumuista en saanut sen suurempaa kokemusta, kunhan käväisin tekemässä kierroksen, ja ostin markkinakarkkia kuten asiaan kuuluu - pitkiä lakritsapötkyjä. Sitten ajelimme laina-autolla Kalmariin mieheni autoa saneeraamaan. Olin nimittäin onnistunut erittäin lahjakkaasti saamaan punkan kahteen renkaaseen yhdellä kertaa, plus kaatamaan termoskannullisen kahvia takaluukkuun. Älkää kysykö mitään... Niin, oma autoni on myös verstaalla. Älkää kysykö siitäkään.. Vaikka se ei kyllä ollut minun vikani!
Renkaat vaihdetaan korjaamolla, mutta kahvit saimme siivota itse. Voihan lauantain niinkin viettää!
Että noista autoista ei ole kuin harmia! Ja hyötyä myös, ei täällä maalla ilman niitä pärjää, eteenkin kun työmatkaa päivittäin on lähemmäs sata kilometriä, ja jos yleisillä kulkuneuvoilla yrittäisin kulkea, veisi se suurimman osan päivästä.
Sopivan harmaa päivä sisällä nyhjöttämiseen. Laittelimme ruokaa ja jälkiruokaa ja sitten olikin kiva oikaista jäsenet hetkeksi. Mies nukahti ja minä aloin surffailemaan. Tytär on taasen toisella puolen maapalloa, niin, taas! Hän oli vuoden aupairina New Yorkissa, asui kesän täällä meidän luona Vissefjärdassa ja kävi pumpputehtaalla töissä, sitten hän pakkasi kimpsut ja kampsut ja ilmoitti muuttavansa Dubaihin. Sanoi ja teki. Sellainen hänestä on tullut, omapäinen ja päättäväinen! Kaikki tutut ja tuntemattomatkin säikyttelivat häntä vaikka minkälaisilla kauhukuvilla, mutta ei auttanut. Siellä hän nyt on, ja viihtyy kuin kala vedessä. Tai kameli hiekka-aavikolla, olisi kai osuvampi vertaus, Dubaista puhuttaessa. Työpaikka hänellä on ravintolassa, ja nämä ensimmäiset päivät ovat olleet opettelua ja harjoittelua, miten hoidetaan pöytävaraukset, missä mikin pöytä on jne jne
Laittaa juttua ja kuvia nettiin. Iloisia hymykuvia. Ja sitten muotia ja meikkejä ja kenkiä. Ihan niinkuin hänellä on tapana. Kai se kuuluu tuohon ikään.
Ikävä tulee, mutta ikävän kanssa on vaan pärjättävä. Lapset on lainaa, he kasvavat ja liitelevät maailmalle.
Niinhän minäkin tein, lähdin Vimpelistä aika vauhdilla, mutta en sentään mennyt Ruotsia kauemmaksi! Vaikka nykyään sitä voi pitää yhteyttä yllä ihan yhtä sujuvasti, oli väki sitten naapurikylässä tai Indokiinassa.
Iltasuunnitelmiin kuuluu käynti punttisalissa ja sitten neljäs osa norjalaisesta jännityssarjasta Mammon. Saa nähdä pääsemmekö kärryille tarinaan. Tähän asti olemme olleet aika ulalla, mutta sinnikkäästi jatkamme katselua. Ehkäpä se siitä kirkastuu.
Olipa outoa kirjoittaa suomeksi... Saattaa olla, että mahdolliset lukijat ovat ulalla, mutta kysykää ihmeessä jos on epäselvyyksiä! :-)
Hyvää sunnuntai-iltaa!
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar